Mielisairas Hirviö

Ensimmäistä kertaa aloin todella miettiä, mikä on vikana.
Ei tämä kaikki voi johtua ainoastaan masennuksesta tai stressistä...
Olen nyt koko yön tutkinut, mikä voi olla ongelma,
ja lopulta, Wikipedia antoi vastauksen.
Lukemani teksti viittasi sanasta sanaan omaan käytökseeni silloin, kun "sekoan". Paitsi Skitsofreniaan liittyvä osuus. Ja ongelmahan siis on: Psykoosi.
Kenties aloitan taas psykiatri-käynnit.

En enää jaksa pelätä, epäillä, itkeä, satuttaa, syyttää, en mitään.
Jotain on tehtävä.

Nämä Kädet

Näillä käsillä olen rakentanut elämäni.
Näillä käsillä myös tuhosin aikaansaannokseni,
jotta voisin luoda jotain ennen näkemätöntä.

Piirrän mieleni kaavat uudestaan,
erilaisina,
jokaista ääriviivaa myöten.

Jonain päivänä aloitan kaiken tämän alusta.

Verellä Sinetöity

Kasvoni heijastuvat kylmän terän pinnasta,

kirjoitan tarinan minua raastavasta tuskasta.

Nimesi ihollani rakkauden värillä piirrettynä
sotkeutuu kyyneleihini.

Ja nuo kyyneleet ovat toivo,
että jonain päivänä,
sinä ja minä,
voisimme toisiamme rakastaa,
yhdessä kulkea kohti kuolemaa,
käsi kädessä,
sielumme yhteen liitettynä.

Ja ikuinen elämä verellämme sinetöitynä.

Ihmisen Petollisuus

Toisinaan uskaltaudun katsomaan ihmisiä silmiin,
pystyn näkemään heidän inhonsa.

Usein kuuntelen ihmisiä lailla ystävän,
tiedän,
jokainen sana on valhe.

Aina yritän tehdä parhaani auttaakseni ihmisiä,
he vain käyttävät minua hyväkseen.

Toiveita...

Etkö huomaa,

vuodan verta...

Revin sydämeni rinnastani antaakseni sen sinulle,

et vieläkään ole ottanut sitä vastaan.

Älä jätä minua tähän,

kuihdun lailla ruusun.

Vain sinä saat minut jälleen kukkimaan,

heräämään auringonsäteiden täyttämään aamuun...

Anna minun kulkea vapaana,

älä heitä kahleita ympärilleni.

En enää kestäisi uutta vankilaa,

jonka varjoista joutuisin jälleen tieni ulos taistella.

Huomisen Pelko

Hiipuu päivät,
en jaksa muistaa.

En koskaan aio levätä,
edes silmääni ummistaa.

Varjona kuljen läpi ihmisten katseiden,
minut on unohdettu.

En enää odota huomista,
en halua yksin nukahtaa.
Tahdon sinut viereeni,
ainoan olennon,
joka minut näkee itsenäni.

Uskoni elämään on haihtunut...

Kiroan päivän,
jona synnyin.

Kiroan teidät,
jotka saatoitte minut tähän helvettiin.

Arjen Psykedeliaa

Kokoan siipeni toivoen vielä pystyväni lentää.
Suljen silmäni...

Yöni kuljen halki tuhansien maailmojen,
epätietoisena,
kuka oikeasti olen.
Etsin persoonallisuuttani...

Aamun jo sarastaessa avaan silmäni.
Tutkin ympäristöäni,
joka on minulle täysin vieras.
Katson pihalla iloisesti leikkiviä lapsia,
kuvittelen itseni heidän joukkoonsa.
Hymyilen...

Illan tullen kävelen yksinäisillä kaduilla.
En tiedä määränpäätäni,
en edes sitä,
missä olen.
Huokaan syvään...

Kohotan siipeni ja lennän kohti tuntematonta.
Olen vapaa.